Paikallismyllyt lähiruoan tuottajina ennen ja nyt

Pieni on kaunista ja perinteikästä

Paikallismyllyt ovat vuosisatoja olleet lähi- ja luomuruoan tuottajia ja ovat sitä yhä edelleen, vaikka niistä nykyään onkin jäljellä vain murto-osa entisestä. Osa näkyy maaseudun maisemassa yhä edelleen aktiivisesti toimivina viljan jatkojalostajina teiden varsilla, koskien partailla ja järvien rannoilla, osa entisöityinä museomyllyinä, osa vielä tunistettavina raunioina ja hyvin monet teiden ja paikkojen nimissä. Vanhimpien yhä toimivien myllyjen historia ulottuu 1500-luvulle saakka ja niihin kytkeytyy valtavasti maamme kultturihistoriaa ja kansanperinnettä. Suomessa ei vielä toistaiseksi ole tehty kattavaa historiikkia paikallismyllyistä, mutta Myllyliiton suunnitelmissa on saada sellainen lähivuosina aikaan.

Talouden rakennemuutokset ovat viime vuosikymmeninä ravistelleet Myllynkivivoimakkaasti paikallismyllyjä. Isännät lakkasivat tuomasta viljaansa jauhatettavaksi maatilan lähimyllyyn, jolloin monet tarunhohtoiset myllymatkat jäivät tekemättä. Monien pienmyllyjen toiminnalta katosi tämän vuoksi pohja pois ja iso osa joutui lopettamaan. Paikallismyllyjen tilannetta vaikeutti entisestään vielä sekin, että niillä ei ollut - toisin kuin suurilla myllyillä - oikeutta jauhaa halpaa ulkomaista tuontiviljaa. Pienmyllärit perustivatkin 1950-luvulla oman yhdistyksensä Myllyliiton parantamaan niiden asemaa valtiovallan suuntaan. Tämän seurauksena moni pienmylly saikin ns. tullimyllyn aseman eli sai luvan jauhaa Valtion viljavaraston asettamien kiintiöiden puitteissa myös ulkomaista viljaa.

Paikallismyllyjen lukumäärä on viime vuosikymmeninä jatkuvasti vähentynyt elinkeinorakenteen ja jakeluverkostojen muutosten myötä. Viime aikoina ihmisten arvostukset ovat kuitenkin alkaneet muuttua. Aito, alkuperäinen ja ekologisesti kestävästi tuotettu ruoka on alkanut jälleen kiinnostaa kuluttajia. On alettu ymmärtää, että maaseutu tarvitsee elääkseen myös ruuan jatkojalostusta. Ihmiset tiedostavat nyt ravinnon ja ruokavalintojensa vaikutuksen omaan ja ympäristönsä hyvinvointiin.

Lyhyt tuotantoketju aitouden ja laadun takeena

Kuluttajaa lähellä oleva, ilman kemikaaleja ja lisäaineita tuotettu ruoka oli vielä 1950-luvun Suomessa arkipäivää. Nyt kuluttaja ei useinkaan tiedä, mistä hänen ruokansa on peräisin ja miten se on tuotettu tai mitä siihen on teollisissa prosesseissa lisätty.

Pellolta-pöytään tuotantoketju on lyhyt, turhaa kuljettamista ja varastointia ei tarvita, raaka-aineiden alkuperä ja tuotantotapa tiedetään. Lähimyllyjen jauhot myydään tuoreina eikä niihin tarvitse käyttää lisäaineita säilyvyyden parantamiseksi. Siksi myös niiden käyttämän raaka-aineen on oltava laadultaan korkeatasoista.

Myllyliiton tavoitteena on kehittää lyhyttä tuotantoketjua ja lähileipä-tuotemerkkiä tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden, alueellisten leipomoiden ja kuluttajien kanssa.

Paikallismyllyt tekevät tuotteita, joita ei muualta saaJauhopusseja hyllyllä tilapuodissa

Paikallismyllyjen tuotevalikoimat sisältävät kiinnostavia erikoisuuksia, kuten kokonaiset kuoritut jyvät, riihikuivatut ruisjauhot sekä tattari-, talkkuna-, kaura- ja spelttijauhot. Nämä tuotteet pohjautuvat usein paikallisiin ruokaperinteisiin, joiden säilyttäjinä paikallismyllyt samalla toimivat.

Paikallismyllyt myyvät tuotteitaan pääasiassa pienleipomoille, mutta paljon myös suoraan myllyn myymälästä eri kokoisiin pusseihin pakattuna. Varsin monet ovat päässeet myös vähittäis- tai tukkukaupan hyllyyn.

Kotileivonnan yleistyminen lyhentää tuotantoketjua entisestään ja vähentää samalla olennaisesti välikäsien määrää. Kotileivonta tarjoaa hyvän mahdollisuuden alentaa olennaisesti perheen ruokamenoja.

Useat paikallismyllyt prosessoivat myös luomuviljaa ja voivat tässä roolissa toimia alihankkijoina muulle teollisuudelle. Myllytuotteiden lisäksi eräät paikallismyllyt toimittavat myös luomurehuja oman alueensa ja eräissä tapauksissa koko maankin tarpeisiin.

Paikallismyllyt maaseudun elävöittäjinä

Paikallismyllyt tuotavat varsinaisen myllytoiminnan lisäksi paljon myös muita hyödykkeitä ja palveluja. Ne rakennettiin usein koskista saatavan vesivoiman yhteyteen. Edelleenkin useat myllyt tuottavat puhdasta sähköenergiaa sekä omaan käyttöönsä että valtakunnan verkkoon. Valitettavasti nämä sähkön pinetuottajat joutuvat myymään sähkönsä samalla tukkuhinnalla valtakunnan sähköverkkoon kuin isotkin toimijat, eivätkä ne pysty hyödyntämään myöskään kansainväliseen ilmastosopimukseen perustuvia päästöoikeuksia. Suomi poikkeaa tässä suhteessa monista muista maista, kuten mm. Saksasta, Sveitsistä ja Italiasta, joissa ekosähkön pientuottajille on hyväksytty oma tariffi.

Vesivoiman vuoksi sahakin kuului useasti myllyn yhteyteen. Niinpä sahatavaran tuottaminen ja kauppaaminen kuuluu vielä nytkin monen paikallismyllyn toimialaan. Sahaus- ja rakennuspalvelutoimintaa harjoittavat mm. Strömsbergin mylly Porvoossa, Raijo Tukiaisen mylly ja saha Kaavilla, Mylly ja Rakennustarvike Muukka Lemillä, Vehkalahden mylly ja saha Koitissa sekä Väänäsen mylly ja saha Kiimingissä.

KoskiVielä toiminnassa olevat ja jo lopettaneetkin paikallismyllyt toimivat usein myös kylän kulttuuritapahtumien keskuksina. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita mm. Anjalankosken Liikkalan kylässä sijaitsevan Jalon myllyn syksyiset puuropäivät, jotka vetävät satoja kyläläisiä yhteen sekä Juvalla sijaitsevan Rapion myllyn tasokkaat ja vertaansa vailla olevat kesäteatterinäytännöt, jotka kokoavat kävijöitä ympäri Suomea.

Paneliassa Satakunnassa sijaitseva EU-varoin kunnostettu usean talon rivimylly on ainoa laatuaan koko Euroopassa ja toimii nykyisn kylätapahtunien keskuksena eri vuodenaikoina.

Paljon muutakin on ja mahdollisuuksia paikallismyllyjen toiminnan kehittämiseen vielä enemmän. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa lähiruokatoimijoiden nykyistä parempi verkostoituminen.

Paikallismyllyt kansallisen huoltovarmuuden ylläpitäjinä

Suomalaiset ovat kovien kokemustensa vuoksi oppineet arvostamaan kansallista huoltovarmuutta ehkä enemmänkin kuin muut eurooppalaiset maat. Suomen valtion omistama Huoltovarmuuskeskus ylläpitää leipäviljan, siementen ja valkuaiskasvien kansallisia varmuusvarastoja, mutta paikallismyllyjä eikä myöskään viljelijöitä ole ainakaan toistaiseksi hyväksytty varmuusvarastointi-järjestelmään, vaikka vapaita varastotiloja olisi sekä paikallismyllyissä että viljelijöillä.